tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kirjastot-Bundesliiga 6-0




Saksan kirjastoissa käy vuosittain enemmän ihmisiä kuin Bundesliigan jalkapallopeleissä. 200 miljoonaa ihmistä käyttää kirjastoa vuosittain, kun jalkapallostadioneilla käy vain 17,6 miljoonaa ihmistä. Tästä huolimatta kirjastojen rahoitus on uskomattoman surkeaa.

Yksi syy tähän on se, että Saksassa ei ole kirjastolakia, joka vaatisi kaikkia kuntia järjestämään asukkailleen kirjastopalvelut. Suomessa on kirjastolaki ja siinä 2 luvun 3. pykälä, joka tekee minut erittäin iloiseksi.

Yllä oleva kuva on otettu Fürstenbergin kirjastosta ja kuvassa on kirjastonjohtaja Evelin Adebahr. Fürstenberg sijaitsee Brandenburgin osavaltiossa ja kaupungin alueella asuu noin 6000 asukasta. Vuodesta 2006 lähtien kirjasto on toiminut vapaaehtoisvoimin.

Muun Brandenburgin alueen tilanne ei näytä yhtään paremmalta. Joillain paikkakunnilla kirjastopalveluja ei ole järjestetty lainkaan ja ainakin 77 paikkakunnalla vapaaehtoiset pitävät kirjastopalveluita yllä.

Vapaaehtoiset tekevät varmasti hienoa työtä ja heidän motivaationsa on korkea, kuten Ralph Deifel (Vorstandsmitglied dbv, Landesfachstelle Bayerische Staatsbibliothek) sanoi. En oikein osaa suomentaa tämän miehen titteliä, mutta joka tapauksessa hänen tehtäviinsä jollain tavalla kuului vapaaehtoistyövoiman ja kirjastojen kohtaamisen koordinoiminen.

Fürstenbergin kirjasto ei varsinaisesti ollut retuperällä, koska sen aineisto oli tietokannassa ja se tekee yhteistyötä kahden lähialueen kirjaston kanssa. Johtaja Adebahr on sitäpaitsi koulutukseltaan kirjastonhoitaja.

Fürstenbergissä olin kuitenkin tyytyväinen, että meidän joukkiomme kävi siellä. En tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta, että yli 80 työstään palkkaa saavaa kirjastoammattilaista käy vierailulla, mutta toivon kuitenkin. Iltaohjelman aikana syntyi ainakin paljon keskustelua aiheesta ja aiheellista kritiikkiäkin esitettiin.

Innostuneiden kirjastovapaaehtoisten läsnäollessa on ikävä kritisoida tällaista kirjastopalveluiden järjestämistapaa, mutta loppujen lopuksi se on niin, että ilman saksalaisia kotirouvia tämä ei toimisi. Kirjastonjohtaja Adebahr valitteli, että nuoria on vaikeaa saada tällaiseen vapaaehtoistyöhön. Toivon, että se ei ole merkki siitä, että nuoria ei kiinnosta kirjastopalvelut, vaan siitä, että he käyvät töissä saamassa palkkaa.

Hienoa vapaaehtoisuudessa on se, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat niin innostuneita kirjastoista, että he ovat valmiita pyörittämään niitä korvauksetta. Mahtavaa on myös se, että kirjastonkäyttäjät luovat oman kirjastonsa itse, jos sitä ei heille anneta. Kaikkein hienointa on minusta kuitenkin se, kun joka kirjastossa on palkattuja ammattilaisia, kunnolliset määrärahat ja toimivat tilat. Sen jälkeen on helpompaa toivottaa kaikki halukkaat tervetulleeksi luomaan omaa kirjastoaan, varallisuudesta riippumatta.

4 kommenttia:

  1. Yleisten kirjastojen ja miltei kaiken muunkin julkisen palvelutuotannon historia on vapaaehtoistoiminnassa.

    Brittien Toryillä (ja nyttemmin koalitiohallituksella) on "Big Society" -hallitusohjelma menossa, jonka oikeistoliberalistinen retoriikka on sen henkistä, että vapaaehtoistyössä yhteisöillä ja kansalaisilla on itsellään suoraa päätäntävaltaa ja vapauksia toimia parhaalla katsomallaan tavalla, ilman interventionistista julkishallintoa. Ns. hyvinvointivaltioajatteluun (ts. "holhoamiseen") kasvatetun pohjoismaalaisen (kuten minä) on tätä vaikea pureksimatta niellä.

    VastaaPoista
  2. Ajattelen tätä vapaaehtoisuusasiaa melkein pelkästään rahankäytön näkökulmasta. Kirjastopalvelun ylläpitäminen vaatii rahaa. Rahan pitää tulla joko yksityiseltä tai julkiselta rahoittajalta. Haluaisin uskoa, että julkinen raha tekee kirjastosta puolueettomamman, pysyvämmän ja tasa-arvoisemman. Yksityisen rahoittajan intressit saattavat näkyä kirjaston sisällöissä ja toiminnassa. Kansalaisjärjestöt ja muut voittoa tavoittelemattomat yhdistykset eivät nekään ole arvovapaita. Tähän kohtaan on kyllä myönnettävä, että yksittäinen kirjastonjohtajakaan ei ole arvovapaa, mutta hänen toimintaansa onneksi valvoo useampi taho :)

    Vapaaehtoistyön historia ei aina ole niin kunniakasta. Esimerkiksi sosiaalityön historiassa on paljon vähemmän hienoja tapauksia, kun vapaaehtoistyöntekijät ovat päässeet päättämään, kuka on avun arvoinen.

    VastaaPoista
  3. Julkisrahoitus ei myöskään ole arvovapaata. Arvoihin kuuluu utilitarismi, tehokkuus, yhdenvertaisuus, liberaalius jne.

    Tämän meidän Turun kaupunginkirjaston rakennutti teollisuuspamppu Rettig. Siitä on julkisrahoitus kaukana, vaan hanke oli vapaaehtoistyötä. Muistaakseni Rikhardinkadun kirjaston rakennutti Alko.

    Kirjastoa ajatellen suosittelen tietenkin maanmainion Ilkka Mäkisen Suomen yleisten kirjastojen historiaa (BTJ, 2009, ISBN 978-951-692-702-5). Onko tuttu teos?

    Nähdäkseni kyse on nimenomaan tuosta *valvonnasta*... teoriassa siis. Julkinen sektori on julkisen valvonnan alainen, mutta esim. tämänhetkinen, voimassa oleva kirjastolaki sallisi aivan hyvin vapaaehtoisten kirjastojen pyörittämisen, kunhan tietyt ehdot (esim. henkilökunnan koulutuksen suhteen) täyttyisivät.

    Aihe on aivan mielettömän monimutkainen... ja mielenkiintoinen!!

    VastaaPoista
  4. Myönnän, että blogitekstini on kirjoitettu hieman yksisilmäisesti. Asia on niin laaja, että sitä pystyisi helposti pohtimaan vaikka väitöskirjan verran.
    Ja se on tosiaan mielenkiintoinen aihe.
    Ilkka Mäkisen kirjaa on tullut myös lueskeltua. Ihan kannesta kanteen en tosin ole lukenut.

    VastaaPoista