Saksan kirjastoissa käy vuosittain enemmän ihmisiä kuin Bundesliigan jalkapallopeleissä. 200 miljoonaa ihmistä käyttää kirjastoa vuosittain, kun jalkapallostadioneilla käy vain 17,6 miljoonaa ihmistä. Tästä huolimatta kirjastojen rahoitus on uskomattoman surkeaa.
Yksi syy tähän on se, että Saksassa ei ole kirjastolakia, joka vaatisi kaikkia kuntia järjestämään asukkailleen kirjastopalvelut. Suomessa on kirjastolaki ja siinä 2 luvun 3. pykälä, joka tekee minut erittäin iloiseksi.
Yllä oleva kuva on otettu Fürstenbergin kirjastosta ja kuvassa on kirjastonjohtaja Evelin Adebahr. Fürstenberg sijaitsee Brandenburgin osavaltiossa ja kaupungin alueella asuu noin 6000 asukasta. Vuodesta 2006 lähtien kirjasto on toiminut vapaaehtoisvoimin.
Muun Brandenburgin alueen tilanne ei näytä yhtään paremmalta. Joillain paikkakunnilla kirjastopalveluja ei ole järjestetty lainkaan ja ainakin 77 paikkakunnalla vapaaehtoiset pitävät kirjastopalveluita yllä.
Vapaaehtoiset tekevät varmasti hienoa työtä ja heidän motivaationsa on korkea, kuten Ralph Deifel (Vorstandsmitglied dbv, Landesfachstelle Bayerische Staatsbibliothek) sanoi. En oikein osaa suomentaa tämän miehen titteliä, mutta joka tapauksessa hänen tehtäviinsä jollain tavalla kuului vapaaehtoistyövoiman ja kirjastojen kohtaamisen koordinoiminen.
Fürstenbergin kirjasto ei varsinaisesti ollut retuperällä, koska sen aineisto oli tietokannassa ja se tekee yhteistyötä kahden lähialueen kirjaston kanssa. Johtaja Adebahr on sitäpaitsi koulutukseltaan kirjastonhoitaja.
Fürstenbergissä olin kuitenkin tyytyväinen, että meidän joukkiomme kävi siellä. En tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta, että yli 80 työstään palkkaa saavaa kirjastoammattilaista käy vierailulla, mutta toivon kuitenkin. Iltaohjelman aikana syntyi ainakin paljon keskustelua aiheesta ja aiheellista kritiikkiäkin esitettiin.
Innostuneiden kirjastovapaaehtoisten läsnäollessa on ikävä kritisoida tällaista kirjastopalveluiden järjestämistapaa, mutta loppujen lopuksi se on niin, että ilman saksalaisia kotirouvia tämä ei toimisi. Kirjastonjohtaja Adebahr valitteli, että nuoria on vaikeaa saada tällaiseen vapaaehtoistyöhön. Toivon, että se ei ole merkki siitä, että nuoria ei kiinnosta kirjastopalvelut, vaan siitä, että he käyvät töissä saamassa palkkaa.
Hienoa vapaaehtoisuudessa on se, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat niin innostuneita kirjastoista, että he ovat valmiita pyörittämään niitä korvauksetta. Mahtavaa on myös se, että kirjastonkäyttäjät luovat oman kirjastonsa itse, jos sitä ei heille anneta. Kaikkein hienointa on minusta kuitenkin se, kun joka kirjastossa on palkattuja ammattilaisia, kunnolliset määrärahat ja toimivat tilat. Sen jälkeen on helpompaa toivottaa kaikki halukkaat tervetulleeksi luomaan omaa kirjastoaan, varallisuudesta riippumatta.
